24.8.1981

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A:n ja hänen vaimonsa B:lle ja tämän vaimolle toimituttamaan haasteeseen perustuvasta kanteesta Ikaalisten KO p. 11.1.1972 oli lausunut selvitetyksi, että A:n puolisot olivat 31.8.1976 vahvistetulla kauppakirjalla myyneet B:n puolisoille tilan X 90 000 markan hinnasta, josta 50 000 markkaa oli sovittu maksettavaksi siten, että ostajan ottivat vastattavakseen tilaan kiinnitetyn lainen ja että loppukauppahinnan 40 000 markkaa ostajat maksaisivat myyjille 30.11.1976 mennessä, sekä muun muassa ehdoin, että ostajat saivat tilan heti hallintaansa. Edelleen KO katsoi selvitetyksi, että ostajat olivat tietoisina siitä, etteivät he kykenisi suorittamaan kauppahinnan loppuerää 40 000 markkaa määräaikaan mennessä, petollisesti vietelleet myyjät edellä mainitun kiinteistökaupan tekemiseen antamalla ostajille maksukyvystään valheellisen käsityksen. Sen vuoksi ja kun A:n puolisoille sen johdosta, että B:n puolisot olivat korvauksitta asuneet po. kiinteistöllä kaupanteosta lukien, aiheuttanut vahinkoa ainakin 10 000 markan edestä, KO oli julistanut mainitun kiinteistökaupan mitättömäksi sekä velvoittanut B:n puolisot yhteisvastuullisesti suorittamaan A:n puolisoille vahingonkorvauksena 10 000 markkaa.

Turun HO, jonka tutkittavaksi B:n puolisot olivat saattaneet jutun, t. 11.4.1980 oli katsonut selvitetyksi, että A:n puolisot olivat 31.8.1976 sopineet omistamansa X:n tilan myymisestä B:n puolisoille 120 000 markan kauppahinnasta siten, että kauppahinnasta vain 90 000 merkittiin kauppakirjaan. Kauppakirjaan merkitty kauppahinta oli sovittu maksettavaksi siten, että B:n puolisot ottivat vastatakseen tilaan kiinnitetystä säästöpankki Y:n 50 000 markan lainasta ja sitoutuivat kauppakirjan mukaan maksamaan myyjille 40 000 markkaa 30.11.1976 mennessä. Kauppakirjaan merkitsemättömän kauppahinnan osalta B:n puolisot olivat antaneet A:n puolisoille kaupantekopäivänä päivätyn 30 000 markan määräisen velkakirjan, jonka he sitoutuivat maksamaan samoin 30.11.1976. Sen sijaan HO oli katsonut jääneen näyttämättä, että B:n puolisot olisivat sopimusneuvotteluissa antaneet maksukyvystään valheellisia tietoja. Kun kuitenkaan B:n puolisot eivät olleet joutuneet vastuuseen po. tilan sovitusta kauppahinnasta siltä osin kuin se ylitti kaupanvahvistajan vahvistamaan kiinteistön kauppakirjaan merkityn hinnan ja oli ilmeistä, etteivät A:n puolisot sanotusta seikasta tietoisina olisi luovuttaneet kiinteistöä B:n puolisoille, joiden oli täytynyt olla siitä selvillä, ja B:n puolisoiden niin ollen oli kunnian vastaista ja arvotonta vedota A:n puolisoiden kanssa tekemäänsä oikeustoimeen, HO oli katsonut, ettei ollut syytä muuttaa KO:n päätöksen lopputulosta mulla tavoin kuin että B:n puolisot vapautettiin suorittamasta A:n puolisoille KO:n tuomitsemaa vahingonkorvausta 10 000 markkaa.

Pyytäen valituslupaa B:n puolisot hakivat muutosta HO:n tuomioon. KKO myönsi valitusluvan. A:n puolisot antoivat heiltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.